Tämän tarinan aiheena on Mersu-mies, joka on ajautunut tähtimerkistä hiukan sivuun. Kirjoittelin tämän alunperin viime keväällä Mese.fi-foorumille, mutta koska aiheena on Tesla, ei liene väärin jakaa tätä myös näin vuoden lopussa Tesla Owners Finlandissakin? Kun kirjoitin tätä Mese.fi:llä, toinen perheemme farmari-Mersuista oli ensin vaihtunut Renault ZOE:en ja sitten Tesla Model 3 Performanceen.

Kirjoitin Mese.fi:llä:

Yhteinen taival punaisen täyssähkö-Renaultin kanssa täyttyi ja palautin auton myyjäliikkeeseen. Näin jälkikäteenkin olen sitä mieltä, että Rellu oli oikein hyvä auto, etenkin kaupalliset ehdot huomioonottaen. Tiettyjä epäkohtiahan siinä oli, jotka löytyvät raportistani täältä, mutta kokonaisuus oli positiivinen.

Sitten tulikin taas kysymys, että millä seuraavaksi ajaisin. Renault-liike ei pystynyt tarjoamaan minulle mitään kiinnostavaa jatkoratkaisua. Myöskään Mersulta ei löytynyt tälle kohdalle sopivaa tarjousta. Hyundai Ioniq 5 on mielenkiintoisen oloinen tuote, mutta ei ollut minun makuuni. Skoda Enyaq ja Kia EV6 eivät myöskään pystyneet tarjoamaan minulle järjestelyä, joka olisi saanut minut pysähtymään. Ja Audi A6 Avant e-tron on vasta konsepti.

Tähän tilanteeseen tarjolle tuli varsin vähän ajettu Tesla Model 3, eli kulttuuriloikka Ranskasta Amerikkaan.

Auto oli ollut henkilöllä, jonka tiedän suhtautuvan varsin pedantisti autoihin. Niinpä paiskasimme kättä päälle.

Tähän mennessä koetun perusteella:

Auton käyttöönotto uudelle omistajalle on kuin älypuhelimen ostaminen. Kyllä siinä puoli päivää menee kun tekee tilejä, aktivoi sitä ja tätä, hyväksyy “disclaimer”-tekstejä ja konfiguroi asetuksia. Miltei samanlainen operaatio on kun antaa käyttöoikeuden autoa vakituisesti ajavalle perheenjäsenelle. Toista se oli silloin kun vielä riitti että sai kahdet avaimet ja rekisteriotteen II osan.

Performance-mallin Tesla Model 3 kiihtyy nopeasti.

Takaluukun tilavuus yllätti minut. Kuljetan usein soittimia. Relluun niiden lastaaminen oli aina erittäin epämukavaa, lähinnä huono vitsi. C-Mersu-farmariin niiden lastaaminen on helppoa, mutta olen hyväksynyt että takapenkki on kaadettava. Ennakkoon arvelin, että Model 3:n porrasperäkonttiin niiden laittaminen on ihan mahdottomuus. Toisin kävi: Tavarat menivät Model 3:n sedan-konttiin ihan sujahtamalla. Tästä olen aidosti hämmästynyt.

Vähän myöhemmin jatkoin Mese.fi:ssä:

Nyt on menty 5000 km Teslalla. Käyttöönottoon ja joihinkin hallintalaitteisiin liittyvien alkuhämmennyksien jälkeen olen huomannut, että taidan tykätä tästä autosta ja siitä, miten jotkut sen logiikat haastavat perinteisesti käytettyjä toimintoja.

Yleensä Tesla-artikkeleissa halutaan kuulla ensimmäisenä asiat, jotka ärsyttävät. Aloitetaan tämäkin niillä. Niitä on 2 kpl:

1 Vakionopeudensäätimestä puuttuu ”palaa viimeksi asetettuna olleeseen nopeuteen”-toiminto. Tai en ole ainakaan onnistunut sitä löytämään.

2 Huollon tavoitettavuus on todella huonoa. Keväällä käytössä olleessa ohjelmistoversiossa oli bugi, jolla oli omituisia sivuvaikutuksia. Huollon varaaminen ja vikaraportti pitää tehdä kännykkäsovelluksella. Toimin näin ja sain huoltoajan pitkän ajan päähän. Ihmisen kanssa keskustelemaan pääseminen oli mielestäni liian vaikeaa.

Sitten niihin asioihin, joista tykkään. Seuraavassa top3:

1 Aidosti avaimeton toiminta ja kännykkäavain. Monessa sähköautossakin on start-nappula. Olen tullut siihen tulokseen, että semmoista ei tarvita.

2 Sujuva voimalinja ja luontevasti toimiva yhden polkimen ajo. Auto kulkee kauniisti normaalin liikenteen mukana, juhannuksen täyskuorma autossa ei tuntunut mitenkään verrattuna siihen, että olisin menossa yksin työpaikalle. Ja kun oikeanpuoleista poljinta painaa vähän enemmän, auto liikkuu vielä vähän vahvemmin. (Ja jos oikeanpuoleisen polkimen painaa alas, auto kulkee ihan älyttömästi. Etupenkin istuimella makaava ¼-täysi juomapullo nousee kiihtyvyyden voimasta pystyyn selkänojaa vasten.)

3 Tilantunne autossa. ”Muuminnahkainen” valko-musta sisusta lisää tätä entisestään.

Usein puhutaan siitä, että Teslan osien sovitus on puolivillaista ja työn laatu hutiloitua. Olen nähnyt itsekin Tesloja, joissa osat vähän miten sattuu. Onnekseni voin omalta osaltani sanoa, että tämä minun Model 3:ni on ilmeisesti tehty hyvänä päivänä. Ainoastaan frunkin kansi on jotenkin hiuksenhienosti vinossa. Olen yrittänyt säätää sitä kohdalleen, mutta en ole onnistunut siinä. Heitto on ehkä millin verran, mutta sen huomasi kun autoa kiillotti ja valo alkoi heijastua voimakkaammin. En kutsuisi tätä kuitenkaan kovin dramaattiseksi laatuvirheeksi.

Minulla tuli vähän aikaa sitten tilanne, jossa päädyin vertailemaan suunnilleen tähän hintaluokkaan sijoittuvia sähköautoja.

Skoda Enyaq 80 4×4 Sportline iV

Polestar 2 Long Range Dual Motor

Mercedes EQB 350 4matic

Kia EV6 GT

Tesla Model 3 Long Range Dual Motor Performance

Tesla Model Y Long Range Dual Motor

Lähtöhinnat näillä automalleilla vaihtelevat aika paljon, mutta kuten minun kirjoituksiani seuranneet ovat huomanneet, tykkään että autossa on lasikatto ja ehkä hiukan sporttisempi alusta. Näiden varusteiden kanssa yllä listattujen autojen hinnat ovat yllättäen melko saman suuntaisia.

Skodassa näkyy se, miten nopeasti tämä ala kehittyy. Skoda on edelleen erittäin kilpailukykyinen, mutta mallin ikä alkaa tuntua. Alkaen ratista, joka on selkeästi isompi ”ruori” kuin Polestarissa ja Teslassa. Avaimeton toiminta vaatii Start-nappulaa, yhden polkimen ajo ei onnistu loppuun saakka. Siitä huolimatta, että ikä alkaa tuntua, lasikattoinen Sportline on erittäin hieno. Se on hieno, vaikka laatufiilis jääkin Polestarin alapuolelle ja jopa Teslan alapuolelle. Harmi Skoda-myyjän kannalta, että riippuvuus sota-alueella olleista komponenttitoimittajista on sekoittanut toimitusajat. Pystyperäinen neliveto on porukan tilakuningas peräpenkillä ja tavaratilassa. Tavaratilassa on korkeutta ja leveyttä, mutta syvyys on yllättäen jopa pienempi kuin Model 3:ssa. Soittimet, joihin viittasin ketjun ensimmäisessä viestissä, mahtuvat Skodaan hienosti.

Jos Skodan toimitusvaikeudet ovat ikäviä, ilmeisesti tilanne on vielä huonompi Kia EV6 GT:n kohdalla. Olisi ollut mielenkiintoinen päästä jotenkin tutustumaan tuotteeseen livenä, mutta myyjä sanoi heti puhelimessa semmoiset virkkeet, että en viitsi niitä tähän kirjoittaa. Turhautuminen toimitusvaikeuksiin purkautui ennen kuin päästiin edes tapaamaan.

Polestar 2 on mielestäni erikoinen auto. Kenen idea on ollut laittaa Volvo S60 maasturin alustalle? Se että en täysin ymmärrä sedan/hatchbackin ja SUV:n sulauttamista, ei vaikuta ajokokemukseen. Polestar 2:issa kaikki toimii käytettävyyden näkökulmasta mielestäni varsin loogisesti ja auto on yksinkertaisesti erittäin miellyttävä ajaa. Polestar on positiivisesti kopioinut Teslan vahvuuksia: Avaimeton toiminta, yhden polkimen ajo. Polestarin miinukset liittyvät tiloihin. Musta sisusta ja erittäin jyrkkä muotoilu saa Polestarin tuntumaan ahtaalta. Takatavaratila on yllättäen pienempi kuin Model 3:ssa. Luonnollisesti, jos hattuhyllyn ottaa pois, tulee lisätilaa, mutta mihin laitat neliömetrin kokoisen hattuhyllyn? Jätätkö sen Bauhausin pihaan? Soittimet, joihin viittasin ketjun ensimmäisessä viestissä, eivät mahdu Polestarin tavaratilaan ilman hattuhyllyn irrottamista. Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että vaikka Polestarissa on hyvä materiaalivaikutelma, hattuhylly tuntuu yhtä heppoiselta kuin Renault Zoessa.

Mercedes EQB menee hinnaltaan porukan kalleimmaksi, mutta kyllä minulla niin paljon rakkautta Mersuun on, että halusin tutustua johonkin Mersunkin tuotteeseen. EQB saa plussaa siitä, että se on samalla tavalla ”helposti lähestyttävä auto” kuin Polestar; kaikki toimii melko loogisesti. Polestarin loogisuus on kyllä vielä napsun verran korkeammalla tasolla, ehkä osin siksi että Mersun ohjaamossa on ihan hirmuisesti nappuloita ja värivaloja. Nappuloiden puuttuminen on yksi asia, jota pidin 5000 km sitten vähän erikoisena, mutta huomaan että minimalismi on alkanut miellyttää.

EQB:ssä oli yllättäen vähiten-syvä perähudlari kaikista kokeilluista. Tavaratilan suoja on toteutettu niin, että se pitää käytännössä ottaa pois ja viedä vintille: se on hyvin matalalla, muodostaa palkkiesteen jos kaataa penkit, eikä sille ole paikkaa auton sisällä. Sama ominaisuus ärsytti minua S205-Mersussamme. EBQ:ssä se oli lisäksi hiukan puoliväliin mietityn näköinen, koska se oli niin matalalla. Aikaisemmissa farmari-Mersuissani palkki oli kivasti integroitu istuimen selkänojaan. Olen käsittänyt että jos Kiaa pääsisi katsomaan, siitä voisi löytää paikan, johon väliverhon saa jemmatuksi.

EQB:n range on tässä porukassa tarkasteltuna vähän niukka. Mahtaako tämä johtua siitä, että auton perusta ei ole alunperin tehty sähköautoksi? Erittäin jännä juttu oli, että yllättäen tuohon maasturin näköiseen EQB:hen ei saa rahallakaan vetokoukkua. Vetomassa on kaikissa EQB-malleissa 0 kg.

Tesla Model 3 Performanceenkaan ei saa vetokoukkua. Jos Teslaan haluaa vetokoukun, pitää valita Long Range-malli.

Tesla Model Y Long Range on läheistä sukua Model 3:lle. Muotoilusta voi olla montaa mieltä, kuten kaikkien autojen kanssa. Tarkasteluun otin tässä vertailussani Long Rangen enkä Performancea, koska halusin pitää hintaluokan jollain tavalla vertailukelpoisena. Long Rangellakin pysyy ihan hyvin liikenteen rytmissä. Tesla Model Y häviää pystyperäiselle Enyaqille tavaratilan käyttökelposuudessa, mutta tilaa on silti komeasti ja frunkissa vielä lisää. Soitintesti ei tuota tiukkaakaan. Koska sisällä on vastaava muotoilu kuin Model 3:ssa, kuljettajan paikalla on varsin avara tunnelma. Tesla Model Y Long Rangessa on 0EUR hintaan myös vetokoukku.

Kokeiltuani tämän autojoukon ajattelen, että amerikkalainen on tällä hetkellä erittäin vahva sähköauton voimalinjan kanssa. Amerikkalainen osaa myös haastaa hienolla tavalla totuttuja toimintalogiikkoja, aina hän ei siinä onnistu, mutta todistettavasti on löytynyt monta hyvääkin ideaa. Hurjaa vauhtia menee kaikkien sähköautojen kehitys!